Elämän raadollisuus

On se kummaa kun elämä ei aina kulje sitä samaa tyyntä rataa vaan se poukkoilee minne sattuu ja miten sattuu. Toisaalta se olisi tylsää jos olisi aina vain samaa.

Tässä viime päivinä on usea ystävä käynyt luonani toimistolla juttelemassa ja jutut ovat menneet aika henkilökohtaisille ja aroillekin alueille.  Ihmisillä on jos jonkinlaista murhetta ja epävarmuutta olemisessaan.

Heitä kaikkia yhdistää kiintymys tai rakkaus toiseen ihmiseen ja huoli jaksamiseen, niin rakkaan kuin itsensäkin kanssa. Monesti asiat ovat sellaisia, että siihen ei voi auttaa kuin kuuntelemalla ja olemalla läsnä, siis oikeasti kuunnella ja olla läsnä ei vain olemalla paikalla.

On kuitenkin hyvä, että he pystyvät kertomaan toiselle asian, jakamaan sen, toisen kanssa. Yksin niiden mietteiden kanssa tulisi varmaankin sekopäisiksi ja ne kasvaisivat mittasuhteiltaan paljon isommiksi kuin ne ovat. Kaikki on tietenkin suhteellista ja niin henkilökohtaista.

Olen myös tässä viime aikoina käynyt keskustelua itseni kanssa. Se on kuulemma lähes yhtä tärkeää kuin toisten kuuleminen. Välillä vain ei oikein tahdo kuulla sitä kaikkea mitä pitäisi.
Ystävillä on hyvä vaikutus silloinkin kun he sanovat joskus suoraankin, kuinka metsään olet  menossa. Se ainakin herättää - jos ei pysyvästi- niin ainakin hetkeksi.

Tämä lause on edelleen voimassa: Toivon että joku tulisi, halaisi ja sanoisi, että kaikki järjestyy. Tässä sinulle kahvia ja 5 miljoonaa euroa.
PS. kaikkea ei kuitenkaan saa rahalla.

Kommentit

Suositut tekstit