Näin se vain menee
Onpa pitänyt kiireitä kun ei paljon ehdi kirjoitella. Pitäisiköhän korjata virhe jatkossa. Paljon on myös tässä välillä tapahtunut. Niitä ei kannata tässä erikseen mainita vaan ne tulevat sitten kaiken muun ohessa. Sen voin kuitenkin mainita, ettei vuosi ole ollut se kaikkein mukavin, missään suhteessa. Paljon on joutunut järjestelemään ajatuksiaan, paneutumaan yrittäjän riskeihin ja miten niistä toivutaan. Niihin ei pidä jäädä jumiin ja piehtaroimaan itsesäälissä. Se on perikato silloin. Eteenpäin on menty ja uutta opittu. Ehkä pikku hiljaa on löytymässä se yritykseni ydintehtävien joukko. Kuten sanotaan, että kuitenkaan ei saa laittaa kaikkia munia saman koriin.
Jossain on jotain naksahtunut paikoilleen kun minuun otettiin yhteen projektiin liittyen yhteyttä. Projektin takana on kohtuullisen tunnettu järjestö paikallisissa ympyröissä ja paljon yhteistyötä monien isojen tärkeiden toimijoiden (esim. Hyvinkään sairaala, Hyvinkään kaupunki, Hyvinkään seurakunta ja Kela jne. ) kanssa. Teen siis paluuta takaisin järjestö- ja yhdistysmaailmaan, etenkin terveys- ja sosiaalipuolella. Ne ympyrät ovat minulle tuttuja ja tunnen olevani ihan omassa maailmassani. Nyt tosin katson sitä hieman eri näkökulmasta - yhtä kaikki.
Se yhteydenotto on jo tuonut minulle hyvää, sain itselleni työntekijän! Paino sanoilla työ ja tekijä. Myös saan ihmisen, jolla on näkemystä ja kokemusta elämästä. Ne näyttävät kohtaavan meissä. En sano, etteikö nuoret aikuiset ole myös hyviä työkavereita. Nyt vain on tällä hetkellä tilanteeseen sopiva ihminen.
Ikkunan somistaminen on sellainen ikuisuus projekti, koska se ei saa jämähtää paikalleen eikä peittyä mainoslakanoihin. Sellaisia ikkunoita on ihan tarpeeksi. Ikkunamme on elänyt vähän vuodenaikojen ja isojen pyhien mukaan.
Eräs asiakas, jonka nimeä en tiedä, antoi oikein hyviä vinkkejä ja myyntiin ja markkinointiin. Hän oli kuulemma voittanut jotain palkintoja alalla. En vain huomannut kysyä hänen nimeään. No, joka tapauksessa hän lupasi tulla uudestaan käymään. Sitä päivää tässä odotellessa koitan toteuttaa hänen ajatuksiaan mahdollisuuksien mukaan.
Nyt olen todennut, että minä tarvitsen sen isomman kahvinkeittimen - ihan oikeasti. Olen lainaillut kyläyhdistyksen keitintä, perkolaattoria. Totesin, että minulle sopiva koko on n. 50 kupillista keittävä keitin. Sitä kahvia kului niin Sauli-kahviossa kuin ministeri Häkkäsen vierailulla. Kokouksissa ja erinäisissä tilaisuuksissa tarvitsevat suomalaiset kahvia - ja paljon. Nyt vain pitää löytää edullinen perkulaattori. Tekee muuten parempaa kahvia ns. tavallinenkahvinkeitin. Älkää vain kuvitelko, että minulle on tullut riipuvuus kahvista - edelleenkin riittää se kaksi/kolme kupillista päivässä.
Jossain on jotain naksahtunut paikoilleen kun minuun otettiin yhteen projektiin liittyen yhteyttä. Projektin takana on kohtuullisen tunnettu järjestö paikallisissa ympyröissä ja paljon yhteistyötä monien isojen tärkeiden toimijoiden (esim. Hyvinkään sairaala, Hyvinkään kaupunki, Hyvinkään seurakunta ja Kela jne. ) kanssa. Teen siis paluuta takaisin järjestö- ja yhdistysmaailmaan, etenkin terveys- ja sosiaalipuolella. Ne ympyrät ovat minulle tuttuja ja tunnen olevani ihan omassa maailmassani. Nyt tosin katson sitä hieman eri näkökulmasta - yhtä kaikki.
Se yhteydenotto on jo tuonut minulle hyvää, sain itselleni työntekijän! Paino sanoilla työ ja tekijä. Myös saan ihmisen, jolla on näkemystä ja kokemusta elämästä. Ne näyttävät kohtaavan meissä. En sano, etteikö nuoret aikuiset ole myös hyviä työkavereita. Nyt vain on tällä hetkellä tilanteeseen sopiva ihminen.
Ikkunan somistaminen on sellainen ikuisuus projekti, koska se ei saa jämähtää paikalleen eikä peittyä mainoslakanoihin. Sellaisia ikkunoita on ihan tarpeeksi. Ikkunamme on elänyt vähän vuodenaikojen ja isojen pyhien mukaan.
Eräs asiakas, jonka nimeä en tiedä, antoi oikein hyviä vinkkejä ja myyntiin ja markkinointiin. Hän oli kuulemma voittanut jotain palkintoja alalla. En vain huomannut kysyä hänen nimeään. No, joka tapauksessa hän lupasi tulla uudestaan käymään. Sitä päivää tässä odotellessa koitan toteuttaa hänen ajatuksiaan mahdollisuuksien mukaan.
Nyt olen todennut, että minä tarvitsen sen isomman kahvinkeittimen - ihan oikeasti. Olen lainaillut kyläyhdistyksen keitintä, perkolaattoria. Totesin, että minulle sopiva koko on n. 50 kupillista keittävä keitin. Sitä kahvia kului niin Sauli-kahviossa kuin ministeri Häkkäsen vierailulla. Kokouksissa ja erinäisissä tilaisuuksissa tarvitsevat suomalaiset kahvia - ja paljon. Nyt vain pitää löytää edullinen perkulaattori. Tekee muuten parempaa kahvia ns. tavallinenkahvinkeitin. Älkää vain kuvitelko, että minulle on tullut riipuvuus kahvista - edelleenkin riittää se kaksi/kolme kupillista päivässä.


Kommentit
Lähetä kommentti
Heippa!
Kirjoitahan ajatuksiasi ;)